#4 Photographing

Kentän hiekka pöllysi Adrianan laukatessa Danilla ympyrällä. Lämminverinen vastusteli naisen antamia ohjas-apuja kaikella voimalla, eikä työskentely sujunut millään. Yleensä Dani oli nöyrä ja tottelevainen, mutta tänään sillä taisi olla vitutusta ilmassa, ainakin käyttäytymisestä päätellen. Häntä heitti volttia ja pää viskeli minne sattuun, kokeneella Adrianallakin alkoi mennä hermot ruunan tuittupäisyyteen. Adriana läppäisi Dania raipalla takapuoleen, johon se vastasi isolla pukilla. Adriana ei tippunut, mutta horjahti jolloin Dani lähti kiitämään kenttää ympäri. Kentän laidalla valokuvaava Sinna naureskeli itsekseen sillä hän sain mahtavia kuvia Adrianan mokailusta ja tappelemisesta Danin kanssa.

- Adri lennä vielä selästä niin saadaan täydellisiä otoksia! Sinna huudahti nauraen vahingoniloisesti naiselle, joka juuri oli päässyt takaisin kunnolla satulaan. Adriana murahti jotain ja alkoi nauramaan sitten itsekin, joskin lopetti heti kun Dani alkoi taas tuittuilemaan. Hän antoi ruunalle paljon puolipidätteitä ja yritti pitää sen lyhyissä raviaskelissa, jottei vauhti kiihtyisi liian ravurimaiseksi. Sitten keskityttiin seuraavaksi taivutteluun ympyröillä ja kaarevilla urilla.

         Yli puolen tunnin työskentelyn jälkeen tuloksena oli hikinen hevonen ja hikinen, mutta myös tyytyväinen ratsastaja. Sinna hyppäsi kentän laidalta ottamaan Danin itselleen, sillä Adriana halusi käydä kahvikupillisella sisätiloissa. Nainen ei ollut laiska, mutta sillä hetkellä liian väsynyt kolmen hepan ratsastamisen jälkeen, joten oli helpompi turvautua reippaisiin tallityöntekijöihin.

Sinna talutti Danin talliin omaan karsinaansa ja riisui hevoselta suitset ja satulan. Sitten tyttö talutti ruunan pesupaikalle ja alkoi suihkuttaa letkulla viileää vettä jaloista ylöspäin. Pesemiseen tottunut ex-ravuri ei välittänyt viileästä vedestä päällään, pikemminkin se nautti sillä se loiskutteli jalalla kuopimalla vettä ympäriinsä ja ravisteli päätään tyytyväisenä. Pesutuokion jälkeen Dani pääsi karsinaansa ohut kuivatusloimi yllään, parin tunnin päästä se olisi valmis menemään taas pihalle. Sinna meni Danin hoitamisen jälkeen hakemaan hoitsunsa Aten sisätiloihin puunattavaksi. Tyttö oli päättänyt ottaa muutamat kuvat Atesta valokuva-albumiinsa, jotain kivoja kesämuistoja tallilta talven silmäniloksi.
          Atte seisoi jalkaansa lepuuttaen tarhassa, huiskien hännällään kärpäsiä ja paarmoja pois. Sen silmät olivat kiinni ja pää roikkui miltei maassa asti, ruuna selvästi oli unessa. Sinna ei halunnut säikäyttää sitä, joten hän käveli höpötellen ruunaa kohti, eikä takaapäin tietenkään. Atte aukaisi silmänsä ja hörähti tytölle, joka oli hoitanut tätä jo yli vuoden ajan. Se anto ottaa itsensä vaivattomasti kiinni ja kulki Sinnan perässä talliin karsinaansa. Sinna kiinnitti Aten ja meni hakemaan harjoja hoitokaapista. Tallihuoneessa Jeppe ja Jim makoilivat sohvalla jutellen omiaan. Huomatessaan Sinnan pojat nousivat istumaan ja moikkasivat tyttöä.
- Katos pikkusysteri, moi! Jim sanoi ja heilautti kättään tervehdykseksi. Poika nousi sohvalta tonkimaan tallilaukkuaan, jossa oli hänen iso Pepsi-pullonsa.
- Jimi mulle annat kyllä vähän ku mie sulle kävin ton ostaanki! Sinna huudahti ja otti pullon pojan kädestä ennenkuin kerkesi kissaa sanoa. Jeppe rupesi nauramaan Sinnan sisarukselliselle käyttäytymiselle.
- Älähän Jepsa yhtään naura, omistaisitpa ite systerin! Jim huudahti ja otti sitten pullon maasta itselleen. Sinna oli jo lähtenyt tallihuoneesta hoitoboksi kädessään kohti Aten karsinaa.

Pitkin vedoin vaaleahiuksinen tyttö harjaili hoitsuaan. Pöly lensi tallin ilmaan, sillä Atte oli aikamoisen likainen. Sinnalla kesti pitkän aikaa, ennenkuin sai ruunan miltei puhtaaksi ja silloin oli jo muutamat hikipisarat otsalla. Tyttö otti hoitoboksista kaviokoukun ja putsasi ruunan kaviot huolellisesti, jonka jälkeen pisti sen uudet narupäitset päähän. Sinna talutti Aten tallin takana olevalle pellolle, jossa ei sillä hetkellä ollut ketään. Ruoho kahisi tuulessa ja linnut lentelivät ympäriinsä etsien sopivaa sulhasta. Oli erittäin kaunis sää auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, juuri sopiva kuvaamiseen.

- No koitahan pysyä ny paikoillas..Ei eeiii, en mä saa susta kuvaa! Sinna parahti epätoivoisena, kun Atte härpelti joka suuntaan välittämättä tytön käskyistä.  Sinna pisti kameran roikkumaan kaulaansa ja kaiveli puhelimen taskustaan, soittaakseen Jimin apuun.
- No mitä asiaa? Jim vastaa puhelimeen.
- Mä tarviin sun apuas, jotta saan Atesta kuvia. Tuu pitää sitä kiinni, oon takapellolla. Sinna vastaa ja rapsuttaa Attea samalla kädellä millä pitää narusta kiinni.
- No joo, me tullaan iha just. Jim tokaisee ja lyö sitten luurin korvaan. Sinna pistää puhelimensa taskuun ja jää odottamaan poikaa apuun. Pianhan Jim juokseekin tallilta pellolle ja ottaa Aten narun tytön kädestä. Sinna oli nyt tyytyväinen ja hän sai kymmenittäin hyviä kuvia hoitsustaan, joka härveltämisestä huolimatta poseerasi melkein vahingossa joihinkin kuviin. Taivaalta alkoi ripsiä vettä ja kolmikko menikin talliin, sillä sateella ei kuvia saisi, ainakaan laadukkaita.


- No olitkos tyytyväinen kun isoveikka auttoi? Jim kysyi ivallisesti ja vinkkasi oikeaa silmäänsä. Sinna nyökkäsi hänelle kylmänviileästi, välittämättä pojan asenteesta pikkusiskoaan kohtaan. Sinna pisti Atelle sadeloimen ja laittoi sen takaisin tarhaan, ruuna rupesi piehtaroimaan onnellisena ja Sinnaakin hymyilytti. Hän lähetti äidilleen viestin, jotta tämä tulisi hakemaan hänet ja ehkä myös Jiminkin jos poika vielä malttaa kotiin lähteä.

#3 Love and horses

Aurinko paistoi kirkkaalta taivalta, kun aamutallilla työskentelevät Jim ja Saija siivosivat tallin karsinoita yön jäljiltä. Suurin osa polleista käyskenteli jo tarhassa, kun tallipihaan kaarsi valkoinen Volvo. Autosta hyppäsi Santtu, kantaen isoa tallilaukkuaan. Tyttö moikkasi autossa istuvalle kuskille ja käveli sitten tallihuoneeseen, jonne laittoi laukkunsa. Hänen mustat hiuksensa olivat laitettu kauniisti ponihännälle, kuten aina hänen tullessaan tallille.

Jim oli siivoamassa karsinaa, kun Santtu tuli paikalle, halasi poikaa ja moiskautti mojovan suukon tämän poskelle. Poika vastasi suukkoon kunnon suudelmalla ja halauksella, onnellinen pari kun olivat. Viereisessä karsinassa hääräävä Saija tuhahti, sillä oli hieman kateellinen onnekkaalle Santulle joka oli napannut komean tallipojan hänen nenänsä edestä. Onneksi Santtu lähti pois tuosta lemmenboksista hoitamaan hevostaan, sillä Saija ei olisi jaksanut yhtään enempää katsella tai edes kuunnella parin lepertelyä toisilleen. Hieman ärsyyntyneenä äskeisestä tyttö alkoi lappaa kahta kauheampaa vauhtia lantaa kärryihin, kunnes oli jo valmis siirtymään seuraavaan.

Kello alkoi lähestyä jo kymmentä, kun tallille saapui Katarina sekä joku hänen pienikokoinen kaverinsa. Kata tuli ystävänsä kanssa tallille ja moikkasi kaikkia iloisesti matkalla tallihuoneeseen. Pienikokoinen tyttö seurasi Kataa kuin hai laivaa tallihuoneeseen, kantaen käsissään kypärää ja ratsastussaappaita.
- Onko tuo tyttö tulossa tänne ratsastamaan? Saija huikkasi Jimille, joka oli myös vaihtanut jo seuraavaan siivottavaan boksiinsa.
- Joo, jos oikein muistan nii toi on Katan pikkusisko Kiira. Se ratsastaa välillä ain Demsillä, niin ainakin Kata mulle sano. Mihinköhän Santtu meni? Mul ois sille asiaa, Jim vastasi ja jatkoi kuumeisesti karsinan siivoamis-urakkaansa.
- No en tiiä eikä kiinnosta, Saija sanoi matalalla äänellä. Kateellista tallityttöä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, minne Jimin pikku kultamussikka oli perseensä tunkenut. Saija vain toivoi, että Santtu tippuisi syvään kaivoon ja pysyisi siellä.

- Onko Demsi ulkona? Kata huikkasi Jimille tullessaan tallihuoneesta.
Jim vastasi myöntävästi, joten Kata ja Kiira lähtivät ulos hakemaan ruunaa takaisin sisälle. Pian kumpikin palasi iloisesti rupatellen, ja Kata pisti Demsin käytävälle kiinni. Tyttö pisti hiuksensa ponnarille ja passuutti sittemmin pikkusiskonsa hakemaan Demsin hoitoboksin, satulan ja suitset. Kuin ihmeen kaupalla pieni tyttö selviytyi kanto-urakastaan, tytöt alkoivat yhdessä tuumin harjata ja paijailla Katarinan komeaa hevosta. Betonilattia kopsui, kun talliin astui Jeppe ja narun päässä hänen ruunansa Max. Poika pisti hevosensa pesupaikalle kiinni, tervehti muita läsnäolijoita ja alkoi sitten hoitamaan hevostaan.

Tallissa oli tunnelmaa, kun työntekijät siivosivat karsinoita ja hevosenomistajat hoitivat omia ratsujaan kuntoon ratsastusta varten. Silloin tällöin talli täyttyi puheensorinasta, kun porukka vaihteli kuulumisiaan viime päiviltä sillä esimerkiksi Saija ei ollut ollut tallilla pitkiin aikoihin lomansa vuoksi. Kaikki olivat hyvällä päällä, jopa vihreänä kateudesta ollut Saijakin hymyili kuten aina yleensäkin. Pian olivat tytöt Demsin kanssa valmiita ja Maxkin alkoi olla puhdas ja varusteita vaille.

Kata talutti Demsin ulos tallista, Kiira tuli perästä ja viritteli kypäräänsä päähän. Kentällä ollessaan Kata punttasi Kiiran ja talutti häntä Demsillä muutaman kierroksen kunnes päästi tytön ohjaamaan hevosta itse.  Kata siirtyi kentän keskelle ja neuvoi tarpeen tullen Kiiran ratsastusta, ihan kuin jokin wannabe-ratsastuksenopettaja. Isosisko tunti kuitenkin ylpeyttä, että sai auttaa pikkusysterinsä ratsastusharrastuksessa eteenpäin. Kiira ei ollut kovin kokenut, reilu puolen vuoden aktiivisen ratsastuksen jälkeen tyttö oli ilmoitettu Helppo C-luokkaan entisellä tallillaan jossa tuloksena oli hylkäys. Tästä Kiira oli loukkaantunut todella pahasti ja alkoi treenata entistä enemmän, vanhempien rahatilanteen takia oma poni ei ollut mahdollinen, mutta hän sai aina tarvitessaan lainata isosiskonsa hevosta.
- Ota ohjia vähän napakammin käteen, ettei kaikki ohjeet tule pelkästään pohkeista. Demsi menee nyt vähän turhan kovaa, joten anna puolipidätteitä. Sitten kun saatte rauhallisen käynnin niin voit siirtyä harjoitusraviin, Demsin harkkari ei pomputa kuten Silosen tallin heppojen.
- Onks tää nyt hyvä vauhti? Kiira sanoi epävarmalla äänellä ja nosti käynnistä raviin saatuaan sisareltaan myöntävän vastauksen. Demsistä huomasi heti, että ratsastajana ei ollut taitava Katarina, sillä ruunan askeleet olivat epätasaiset eikä se asettunut suuntaan tai toiseenkaan. Meno ei ollut kovinkaan kauniinnäköistä, mutta Kiira oli todella tyytyväinen saadessaan Demsin kulkemaan halutusti. Kata antoi pikkusisarensa humputella Demsillä mielensä mukaan, melkein tunnin ratsastuksen jälkeen hän kuitenkin käski tytön tulla alas selästä.

- Näitsä miten hienoi me oltiin? Demsi on ihan huippu, se ansaitsee kyl ainaki sata porkkanaa! Kiira selitti innoissaan taluttaessaan Demsin vasta siivottuun karsinaan. Tytöt riisuivat yhteistuumin ruunalta varusteet ja veivät ne paikoilleen. Kiira jäi vielä paijailemaan Demsiä karsinaan, kun Kata meni tallihuoneeseen istumaan sohvalle. Huone oli ihan tyhjä, sillä kaikilla oli jotain tekemistä hevostensa tai tallihommien parissa.
- Aah vihdoinkin yksin hiljaisuudessa...Kata tokaisi itselleen ja avasi punaisen Coca Cola-tölkin. Hän otti muutamat kunnon hörpyt kunnes siirtyi tallikassilleen katsomaan itselleen vaihtovaatteita. Kirkkaassa auringonpaisteessa seisottuaan hän oli hikoillut enemmän kuin tarpeeksi, joten vaatteiden vaihto olisi tarpeen. Kirkkaan oranssi gina tricotin toppi ja harmaiden tallikollareiden sijaan muodikkaat farkkushortsit. Kata meni vaahteitaan vaihtamaan vessaan, josta kuuli selvästi kun joku avasi tallihuoneen oven ja lösähti sohvalle.

- Oikeestiko?! Sanoko se mun Jimiä söpöks? Mikä ämmä, kyl mie joskus sille opetuksen annan, ei muitten miehiä ihan tollain vaan ruveta kehuun. Puhuja oli Santtu, sillä kukaan muu ei puhuisi noin röyhkeästi tallilaisten selän takana kuin hän. Tyttö ilmeisesti puhui puhelimessa jonkin luokkakaverinsa kanssa, joka on myös Katan kaveri. Kata tunnisti heti kenestä Santtu puhui, sillä viime viikolla tyttö oli kehunut Jimiä söpöksi kaveriporukassa ja nyt ilmeisesti Santtu on kuullut siitä.
- Ite oot ämmä..Kata kuiskasi itselleen vessassa. Hän jäi vielä vähäksi aikaa sinne, jos Santtu puhuisi vaikka lisää hänestä tai hänen kavereistaan, mutta tyttö oli jo lopettanut puhelunsa. Kata avasi oven, hymyili tekopirteästi Santulle ja meni sitten talliin katsomaan että Kiira oli hengissä Demsin karsinassa.

Kun Kata pääsi Kiiran luo, hän alkoi selittää mitä Santtu oli puhelimessa puhunut ja miksi, sillä jollekin hän halusi pahan mielensä purkaa. Ei hän halunnut olla se ämmä, joka kehuu muiden poikaystäviä. Luulisi Santun olevan ylpeä siitä, että muutkin ajattelevat Jimin olevan söpö, mutta hän vain suuttuu siitä. Ei Jim ole mikään tavara, jonka Santtu voi omia ihan täysin itselleen, mutta se taitaa olla epäselvää Santulle....

// Sori lyhyt ja tönkkö, ens kerralla parempi. //

#2 Bad days belongs to life

Tallin uusin parivaljakko, Kata ja Demsi, olivat sopeutuneet hyvin tallin arkeen. Kata oli tutustunut äkkiä koko tallin porukkaan, eikä Demsikään enää vouhkannut suunnasta toiseen kuin päätön kana.

Kata lappasi lantaa kottikärryyn hikipisarat otsalla valuen, samalla kun itikat ja kärpäset ahdistelivat häntä ja muita tallissa olevia. Tyttö pyyhkäisi pisarat otsallaan ja nojasi talikkoon hetken aikaa, jottei lämpöhalvaus iskisi. Vaikka hänellä oli vaatteina Gina Tricotin ohut toppi, mustat caprit ja joskus valkoiselta näyttäneet tennarit, oli 25 asteen kelillä aika kuuma.
- Helvetti mä kuolen kohta, jos en saa juomista, Kata tokaisi ja lähti hakemaan juomapulloaan tallihuoneesta. Tallihuoneen sohvalla istui Jesper putsaamassa mustia suitsia sienellä ja saippualla.

Jesper oli Routavaarassa se komea nuorukainen, joka kulki kesäisin ilman paitaa ja jota tallitytöt tapittivat silmät suurena, kuolavana valuen suupielestä. Jesperillä, tutummin Jepellä, oli aina hienot merkkivaatteet(Jack&Jones, Hugo Boss, Lacoste tms.) ja Jepen vanhemmilla oli varaa ostaa pojalleen aina uusimmat puhelimet, sekä hienoimmat varusteet hänen hevoselleen Maxille. Jeppe ei kuitenkaan ollut niitä, joilla nousee kusi päähän, vaan hän eli ja oli ihan samalla tavalla kuin muutkin tallilaiset; teki töitä ja piti hyvää huolta valkoisesta puoliverisestään.

Kata oli nähnyt Jepen yhden kerran ollessaan tallilla, sillä poika oli ollut kipeänä juuri sillä viikolla kun Kata ja Demsi saapuivat Routavaaraan. Nähdessään Katan tulevan tallihuoneeseen, Jeppe hymyili ystävällisesti ja tokaisi:
- Vai saatiin lisää hameväkeä tallipihaa koristamaan, sinäkös se omistat sen pähkähullun puoliverisen?
- Kyllä, minä olen sen ylpeä omistaja. Demsi ei ole pähkähullu nyt kun se on sopeutunut tänne, vaikka se alkuviikolla siltä vaikuttikin. Se on parhaista parhain ja voittaa sinun kalliin satiinipyllysi! Kata sanoi aivan vitsillä Jepelle, sillä tyttö tiesi miten kallis ja hieno pojan hevonen oli.
- Ai ruvetaan sitä jo uhittelemaankin, kuulepas tyttö sä tarttet käytöstapoja! Jeppe sanoi ja räjähti nauramaan niin, että suitsetkin tippuivat käsistä putsauksessa käytettävään likavesisankoon.
- Katso nyt mitä sait aikaiseksi, Jeppe ulvahti ja nosti litimärät suitset sangosta ja alkoi kuivata niitä vaaleansiniseen froteepyyhkeeseen.
- Sen siitä saa kun on kömpelö...ja poika, tyttö vastasi pojan ulvahdukseen ja kävi hakemassa juomapullonsa hoitokaapistaan. Hän kulautti puolen litran vesipullon kerralla menemään ja lähti jatkamaan karsinan siivous-urakkaansa. Sillä lyhyellä matkalla Demsin karsinalle Katan mieleen juolahti miljoona asiaa liittyen samaan aiheeseen.
'En huomannutkaan viime kerralla miten söpö Jeppe on, ei Kata etkai sinäkin!? Et voi ihastua tuollaiseen teinien massarakkauteen, karaistu jo!' Karsinalle päästyään Kata oli helpottunut, että siivoaminen antoi hänelle muutakin ajateltavaa kuin Jesper.

Viimeisen paskaläjän kottikärryyn heitettyään Kata lähti viemään kottareita lantalaan, joka oli tallin toisella sivulla, metsässä puiden piilossa. Hänen entisellä tallillaan lantala oli ollut kaikkien näkyvissä tallin vierellä, täällä se oli nätisti "piilotettu" luonnon huostaan. Takaisin tallille tullessaan häntä vastaan käveli Sinna, joka hoiti aktiivisesti Routavaaran vuonista Attea.
- Hei Kata! Vietkö ne kottarit Aten karsinalle, ku aattelin siivota sen ennen ratsastusta? Sinna kysyi ja kiristi korkealla liehuvaa poninhäntäänsä. Kata vastasi myöntävästi ja kävi viemässä kottarit Aten karsinan eteen, ennenkuin nappasi Demsin karsinalta riimunnarun ja lähti hakemaan ruunaa tarhasta.

Ruunikonvärinen puoliverinen nosti päänsä ruohomättäältä huomatessaan omistajansa kävelevän tarhaukselle. Se hirnahti, otti ison loikan eteenpäin ja ravasi tarhan portille korvat hörössä.
- Oho, sinäpäs olet hyvällä päällä tänään, Kata sanoi ja silitti Demsin turpaa laitettuaan riimunnarun päitsiin kiinni. Hän talutti ruunan talliin ja pisti sen kiinni karsinan kaltereihin hoitamisen ajaksi. Kata otti ranteeltaan pompulan ja kietaisi pitkät tummat hiuksensa pikaiselle nutturalle, jotta ne eivät olisi silmien tiellä hevosta hoitaessa. Sitten hän meni tallihuoneeseen ottamaan hoitokaapistaan Demsin suitset, satulan ja hoitopakin. Tallihuoneessa istuskelevat Jeppe ja Jim rupattelivat kovaan ääneen keskenään, sivukorvalla Kata kuuli kun he puhuivat tulevasta kilpakaudesta ja upeannäköisistä kilpahoitajista. Salaa tyttö hymyili poikien puheenaiheille, tyttöjä tyttöjä...

Kata harjasi Demsiä pitkin reippain vedoin, kunnes ruuna oikein kiilsi puhtauttaan. Tyttö kävi vielä pehmeällä harjalla läpi sen jalat ja pään, huolellisesti kuten aina. Demsi seisoi paikoillaan nauttien saamastaan huomiosta, sen alahuuli lörpötti ja silmät olivat puoliummessa, toinen takajalka roikkui rennosti muiden kolmen pitäessä hevosta pystyssä. Kata taputti hevostaan ronskisti kaulalle, jolloin Demsi heräsi unenomaisesta tilastaan ja oli taas oma höselö itsensä. Se alkoi steppailemaan puolelta toiselle, odottaen että Kata varustaisi sen ja nousisi selkään. Sen sijaan se saikin kuulla noottia häsläämisestään, sillä Kata ei ollenkaan pitänyt turhasta häsläämisestä:
-
 Voitko vittu nyt rauhoittua, senkin kärpästen syömä kanttura! Kata huudahti kovaan ääneen, kunnes tajusi että karsinan edustalla Jesper seisoi katsomassa tytön tekemisiä. Poika naurahti pilkanomaisesti ja oli lähtemässä jo pois, kunnes tokaisi omahyväisellä äänellä:
- Vai näin niitä hevosia teilläpäin moititaan. Minun satiinipyllyni ei pidä tuosta äänenkäytöstä, joten voisitko komentaa hevostasi hieman hiljaisemmalla äänellä, jottei omani hermostuisi?
- Hahah Jesper, minäkin sinua, Kata sanoi ja kumartui hoitoboksille. Kumartuessaan ja noukkiessaan suojia isosta hoitoboksista, Demsi päätti antaa Jepelle vielä lisää pilkanaihetta: Vekkulimainen ruuna nappasi omistajansa nutturasta kiinni ja riuhtaisi oikein kovasti. Kata säikähti ja tunsi kivun päänahassaan, kunnes tajusi sen olevan hänen hevosensa. Taas tytöllä alkoi keittää.
- Ai helvetin perkele saatana, Demsi tuo oikeesti sattui! Kata huudahti ja läppäisi ruunikkoa kaulalle.
Jeppe katseli tapahtumaketjua vierestä ja alkoi nauramaan maha kippurassa, hänestä Demsi oli tehnyt aivan oikein ja kehuikin ruunaa ärsyttääkseen Kataa vielä vähän lisää.

Kata ei enää jaksanut välittää pojan kommenteista vaan laittoi suojat Demsin jalkaan, ja ryhtyi sitten virittelemään suitsia sen päähän. Suitsien laiton jälkeen tyttö heitti satulan selkään, suoristi huovan, kiristi vyön ja laittoi kypärän päähän. Sitten hän talutti hevosensa tallipihalle ja nousi sutjakalla hypyllä selkään. Napakat pohkeet annettuaan Kata suuntasi hevosensa kentälle päin, jossa aikoi ratsastaa ekaa kertaa Routavaarassa. Alkulämmittelyinä Kata teki paljon voltteja ja kolmi- sekä nelikaarisia kiemurauria, jotta Demsin kaulalihakset vahvistuisivat entisestään. Sitten hän alkoi keskittyä täydelliseen peräänantoon; hieman pohkeita, paljon puolipidätteitä ja istunta suoraksi.

Demsi kaarsi kaulansa ja alkoi käyttämään selkäänsä kävellessään, jonka ansiosta parivaljakko oli upea näky. Ratsastukseen keskittynyt Kata ei huomannut, että Jesper ja Sinna olivat tulleet istumaan kentän reunalle. Kumpikin katselijoista keskustelivat ratsukon menosta, lähinnä kehuja vaan. Ratsukko siirtyi hallittuun kevyeeseen raviin peräänannossa ja monenmoisten kiemuroiden jälkeen vauhti kiihtyi laukaksi. Kata tunsi kuinka Demsi jännittyi vauhdin noustessa, joten hän itse yritti olla rauhallinen vaikka hevonen oli kireä kuin viulunkieli. Jos 160cm möhkäle alkaisi nyt pukitella, kun Kata oli jo valmiiksi väsynyt, hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia pysytellä selässä. Katakin jännittyi Demsin vuorovaikutuksesta ja sieltä se tulikin, ensimmäinen pukki joka oli vielä pieni verrattuna jatkossa tuleviin jos Kata ei saisi Demsiä hallintaansa. Tyttö kiristi äkillisesti ohjia ja iski pohkeet kylkiin, jotta Demsillä ei olisi aikaa miettiä pukittelua. Ruuna ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, vaan heitti toisen ja kolmannenkin pukin, kuin ihmeen kaupalla Kata pysyi ison hevosen peränheittämisissä kyydissä. Neljännen pukin jälkeen tytön tasapaino kuitenkin petti ja hän lensi komeassa kaaressa maistelemaan kentän hiekkaa. Ylpeä ruuna lähti laukkailemaan pitkin kenttää pukkisarjoja heittämällä ja iloisesti hyppelemällä.

Kentän laidalla istuneet Jeppe ja Sinna juoksivat katsomaan miten Kata voi. Jeppe puhdisteli juuri maasta nousseen ratsastajan vaatteita ja Sinna kyseli kaikkea huolestuneena hänen voinnistaan.
- Hei mä oon ihan okei, mut toi mun hevonen ei. Olis pitäny juoksuttaa sitä ennen ku nousen ekaa kertaa täällä selkään, arvelinkin että näin tapahtus mut ihanpa sama. Mikään ei murtunu eikä kukaan kuollut, kaikki on hyvin, Kata sanoi ja kolmikko lähti saartamaan vapaudesta hullaantunutta hevosta jotta se saataisiin kiinni. Pian Sinna pitelikin jo ohjista, kunnes Kata nousi takaisin satulaan ja otti ohjat omiin käsiinsä. Hän suoritti Demsillä vielä loppuverryttelyn ja vei sitten yhä energisen ruunan talliin. Sinna tarjoutui auttamaan Kataa, sillä ei itse voinut ratsastaakaan Aten ontumisen takia.

- Voi jos se onkin paha ontuminen tai jos Atte ei enää pystyskää kävelee tai kantaa ketään selässään tai jos se pitää tappaa tai jotain muuta kauheeta tapahtuu! Sinna höpöttää pikavauhtia samalla kun ottaa varusteita pois Demsiltä.
- Rauhoitu höpsö, Atte on vain kompuroinut jossain ja reväyttänyt lihaksensa. Pian se on taas oma itsensä ja pääset ratsastamaan sillä, tuskin sillä viikkoakaan menee kun se paranee. Kata vastasi ja hymyili salaa Sinnan ylihuolehtivalle asenteelle.
- Niinno..Joo ehkä mun ei kannattas olla tämmönen pessimisti. Mun elämänkuva on joskus vähän turhankin synkkä. Sinna sanoi ja pisti naamalleen tekosurkean ilmeen, joka mitä ilmeisimmin kuvaili hänen elämänkuvaansa.
- Sitähän minäkin. Hei minä lensin juuri hevoseni selästä, enkä ole paniikissa menossa sairaalaan jos vaikka jokin luuni katkesi tai hammas lohkesi! Kata vastasi ja purettuaan Demsin Sinnan kanssa, tytöt menivät kummatkin tallihuoneeseen jossa heitä odotti Adriana, Amanda ja Jesper.

- Hei Kata, kuulin juuri lennostasi! Tiedätkö mitä? Koska olet uusi tulokas, saat tämän kerran anteeksi mutta ensi kerralla kun lennät niin sinun täytyy tehdä kymmenen punnerrusta. Se on ollut tämän tallin perinteenä jo muutaman vuoden, Adriana sanoi esittäen samalla tekevänsä punnerruksia.
Kaikki puhkesivat iloiseen nauruun, myös kireällä tuulella ollut Kata. Adriana tarjosi kaikille limsapullot ja alkoi sitten selittämään tulevista valmennuksista ....

#1 At the beginning

Katarina taitteli Demsin huovan hoitokaappiinsa ja tarkisti että kaikki tavarat olisivat varmasti siellä. Hän sulki kaapin, laittoi sen lukkoon ja otti pöydältä lapun jonka teippasi kiinni kaapin oveen.
'Kata & Demsi' luki paksuin kirjaimin lapussa, jonka tarkoitus oli osoittaa kaapin omistaja.
- Hei, laitoin Demsin ulos sillä se oli ihan hermona. Varmaan uusi paikka hermostuttaa,
kuului Katan takaa ääni, joka osoittautui tallin omistajalle Adrianalle. Pitkä ja hoikka nainen alkoi järjestellä tallihuoneen pöytää, joka oli pullollaan erilaisia papereita ja astioita, lähinnä tallin vakioporukan jäljiltä.
- Kiitos paljon. Haenko sen itse sitten sisälle? Kata kysyi hieman aralla äänellään ja katsoi samalla Adrianan touhuilua.
- Jos vain haluat. Itse otan omat heppani sisälle joskus kahdeksan aikoihin ja annan ruuat puoli yhdeksän. Karsinat siivotaan jo ihan aamusta, kun hepat laitetaan ulos. Poniasi ei varmaankaan tarvitse loimittaa, onhan nyt jo kesä hyvässä vauhdissa? Pirteä nainen sanoi ja hymyili iloisesti.
- Ei tarvitse ei, ellei sitten sada kaatamalla tai jotain..Tuolta hoitokaapistahan kaikki löytyy, sinullahan on kaikkiin kaappeihin avaimet. Kata vastasi ja lähti sitten tallihuoneesta pihalle tarkastelemaan tarkemmin paikkaa.

Aurinko oli puolipilvessä, kun hevoset käyskentelivät tarhoissaan hännät vispaten. Upea kirjava tinker ravaili hermostuneena tarhaansa ympäri, hirnuen lajitovereilleen kuin yrittäen näyttää kuka täällä on se oikea pomo. Kata naurahti hiljaisesti ja jatkoi matkaansa kentälle, jossa pienikokoinen tyttö ratsasti vikuripäistä shetlanninponiaan.
- Roosa voisitko nyt kiltisti totella! Vaaleahiuksinen tyttö huudahti ponille ja napautti raipalla pepulle. Ilkikurisen näköinen shettis vastasi raippaan heittämällä kunnon pukkisarjan, kuin ihmeen kaupalla tyttö selvisi pukeista ehjänä eikä edes lentänyt.

Tuuli kahisteli koivupuita ja pilvet liikkuivat nopeaan tahtiin peittäen välillä auringon ja paljastaen sen välillä täyteen loistoonsa. Kata oli täysin mietteissään, sopeutuisiko hän tänne? Hyväksyisivätkö muut uuden tallilaisen joukkoonsa? Mitenköhän Demsi käyttäytyisi? Tytön pää oli täynnä erilaisia ajatuksia, osa pelottelivat häntä ja osa oli taas positiivista ajattelua. Silti Kataa harmitti, sillä hän olisi tahtonut asua entisessä kaupungissaan, mutta äiti tahtoi muuttaa luonnon rauhaan, toisin sanoen keskelle ei-mitään. Tallin väki vaikutti ihan mukavalta näin ensi silmäykseltä, mutta hevosia oli vain kädellinen, ei maneesia ollenkaan ja tallirakennus oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Pieni ääni Katan aivoissa sanoi, että tästä muutoksesta ei koituisi mitään hyvää.

Kata käveli pitkin laiskoin askelin Demsin tarhalle. Ruunikonvärinen ruuna laukkasi hermostuneena tarhassaan ja veti oikeita hirmupukkeja, se ei selvästikään pitänyt äkillisestä maisemanvaihdosta. Korvat luimussa se juoksenteli ees taas ja hirnahteli levottomasti uusille lajitovereilleen. Muilta hevosilta ei kuulunut vastausta Demsin huutamiseen joten ruuna päätti huudella vielä kovempaa, ei vastausta siltikään.

  Hetken juoksemisen jälkeen Demsi rauhoittui ja se käveli omistajansa luokse hikisenä ja väsyneenä kaikesta riehumisesta.
- Sinun täytyy ottaa rauhallisemmin rakas, Kata sanoi hieroessaan Demsin turpaa. Isokokoinen puoliverinen haisteli emäntänsä hiuksia ja vaatteita uteliaana, kunnes lähti kävelemään taas tarhaa ympäri. Kata meni sukkelasti tarhan aidan ali ja istahti aitauksen sisäpuolelle katsomaan hevosensa touhuja. Hän piirteli sormellaan maahan kuvioita, kuten sydämiä ja alkeellisia hevosenpäitä, omissa maailmoissaan. Tyttö havahtui, kun joku tarrasi hänen olkapäästään kiinni. Hän kääntyi katsomaan ja näki vierellään seisomassa pitkän miehen.

 

- Näytät kovin surulliselta, voinko auttaa? Mies sanoi ja istahti Katan viereen hymyillen ystävällisesti.
- E-e-een minä surullinen ole, mietin vain. En ole tottunut näin suuriin muutoksiin näin pienessä ajassa ja siksi minua pelottaa. Kata vastasi ja katui sanojaan, hän avautuu miehelle jonka nimeä ei edes tiedä.
- No kyllä sinä totut. Minä olen Mikael, sano vain Mikeksi. Olen Adrianan aviomies ja noiden kahden tytön onnellinen isä, Mikael sanoi ja osoitti Danin tarhassa leikkiviä tyttöjään, jotkin muutokset vaativat hieman enemmän aikaa tottua. Mutta hei, vaikka itse sanonkin, Routavaara on kuppaisuudestaan huolimatta mahtava paikka!
- Niin kai sitten..Demsillä näyttää olevan energiaa, onneksi Adriana laittoi sen pihalle tai se olisi hajoittanut karsinan säpäleiksi. Taidan ratsastaa sillä vasta parin totuttelupäivän päästä, ettei se nakkaa minua selästään heti ensimmäisellä kerralla, Kata vastasi ja ensimmäistä kertaa muuton jälkeen hän todella tunsi olonsa hyväksi komean miehen kanssa höpötellessä.

-Niin, minäkin uskon että on fiksumpaa antaa sen riekkua pari päivää. Mut mun pitääkin tästä lähteä valmistelemaan iltatallia. Talk to you later, Mikke sanoi noustessaan maasta ja vinkkasi silmää hauskasti.

 

Tämä taitaakin olla ihan ok paikka, Katarina ajatteli yksikseen ja nousi maasta. Hän käveli tallirakennukseen, jos vaikka löytäisi lisää ihmisiä joihin tutustua...