#4 Photographing

Kentän hiekka pöllysi Adrianan laukatessa Danilla ympyrällä. Lämminverinen vastusteli naisen antamia ohjas-apuja kaikella voimalla, eikä työskentely sujunut millään. Yleensä Dani oli nöyrä ja tottelevainen, mutta tänään sillä taisi olla vitutusta ilmassa, ainakin käyttäytymisestä päätellen. Häntä heitti volttia ja pää viskeli minne sattuun, kokeneella Adrianallakin alkoi mennä hermot ruunan tuittupäisyyteen. Adriana läppäisi Dania raipalla takapuoleen, johon se vastasi isolla pukilla. Adriana ei tippunut, mutta horjahti jolloin Dani lähti kiitämään kenttää ympäri. Kentän laidalla valokuvaava Sinna naureskeli itsekseen sillä hän sain mahtavia kuvia Adrianan mokailusta ja tappelemisesta Danin kanssa.

- Adri lennä vielä selästä niin saadaan täydellisiä otoksia! Sinna huudahti nauraen vahingoniloisesti naiselle, joka juuri oli päässyt takaisin kunnolla satulaan. Adriana murahti jotain ja alkoi nauramaan sitten itsekin, joskin lopetti heti kun Dani alkoi taas tuittuilemaan. Hän antoi ruunalle paljon puolipidätteitä ja yritti pitää sen lyhyissä raviaskelissa, jottei vauhti kiihtyisi liian ravurimaiseksi. Sitten keskityttiin seuraavaksi taivutteluun ympyröillä ja kaarevilla urilla.

         Yli puolen tunnin työskentelyn jälkeen tuloksena oli hikinen hevonen ja hikinen, mutta myös tyytyväinen ratsastaja. Sinna hyppäsi kentän laidalta ottamaan Danin itselleen, sillä Adriana halusi käydä kahvikupillisella sisätiloissa. Nainen ei ollut laiska, mutta sillä hetkellä liian väsynyt kolmen hepan ratsastamisen jälkeen, joten oli helpompi turvautua reippaisiin tallityöntekijöihin.

Sinna talutti Danin talliin omaan karsinaansa ja riisui hevoselta suitset ja satulan. Sitten tyttö talutti ruunan pesupaikalle ja alkoi suihkuttaa letkulla viileää vettä jaloista ylöspäin. Pesemiseen tottunut ex-ravuri ei välittänyt viileästä vedestä päällään, pikemminkin se nautti sillä se loiskutteli jalalla kuopimalla vettä ympäriinsä ja ravisteli päätään tyytyväisenä. Pesutuokion jälkeen Dani pääsi karsinaansa ohut kuivatusloimi yllään, parin tunnin päästä se olisi valmis menemään taas pihalle. Sinna meni Danin hoitamisen jälkeen hakemaan hoitsunsa Aten sisätiloihin puunattavaksi. Tyttö oli päättänyt ottaa muutamat kuvat Atesta valokuva-albumiinsa, jotain kivoja kesämuistoja tallilta talven silmäniloksi.
          Atte seisoi jalkaansa lepuuttaen tarhassa, huiskien hännällään kärpäsiä ja paarmoja pois. Sen silmät olivat kiinni ja pää roikkui miltei maassa asti, ruuna selvästi oli unessa. Sinna ei halunnut säikäyttää sitä, joten hän käveli höpötellen ruunaa kohti, eikä takaapäin tietenkään. Atte aukaisi silmänsä ja hörähti tytölle, joka oli hoitanut tätä jo yli vuoden ajan. Se anto ottaa itsensä vaivattomasti kiinni ja kulki Sinnan perässä talliin karsinaansa. Sinna kiinnitti Aten ja meni hakemaan harjoja hoitokaapista. Tallihuoneessa Jeppe ja Jim makoilivat sohvalla jutellen omiaan. Huomatessaan Sinnan pojat nousivat istumaan ja moikkasivat tyttöä.
- Katos pikkusysteri, moi! Jim sanoi ja heilautti kättään tervehdykseksi. Poika nousi sohvalta tonkimaan tallilaukkuaan, jossa oli hänen iso Pepsi-pullonsa.
- Jimi mulle annat kyllä vähän ku mie sulle kävin ton ostaanki! Sinna huudahti ja otti pullon pojan kädestä ennenkuin kerkesi kissaa sanoa. Jeppe rupesi nauramaan Sinnan sisarukselliselle käyttäytymiselle.
- Älähän Jepsa yhtään naura, omistaisitpa ite systerin! Jim huudahti ja otti sitten pullon maasta itselleen. Sinna oli jo lähtenyt tallihuoneesta hoitoboksi kädessään kohti Aten karsinaa.

Pitkin vedoin vaaleahiuksinen tyttö harjaili hoitsuaan. Pöly lensi tallin ilmaan, sillä Atte oli aikamoisen likainen. Sinnalla kesti pitkän aikaa, ennenkuin sai ruunan miltei puhtaaksi ja silloin oli jo muutamat hikipisarat otsalla. Tyttö otti hoitoboksista kaviokoukun ja putsasi ruunan kaviot huolellisesti, jonka jälkeen pisti sen uudet narupäitset päähän. Sinna talutti Aten tallin takana olevalle pellolle, jossa ei sillä hetkellä ollut ketään. Ruoho kahisi tuulessa ja linnut lentelivät ympäriinsä etsien sopivaa sulhasta. Oli erittäin kaunis sää auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, juuri sopiva kuvaamiseen.

- No koitahan pysyä ny paikoillas..Ei eeiii, en mä saa susta kuvaa! Sinna parahti epätoivoisena, kun Atte härpelti joka suuntaan välittämättä tytön käskyistä.  Sinna pisti kameran roikkumaan kaulaansa ja kaiveli puhelimen taskustaan, soittaakseen Jimin apuun.
- No mitä asiaa? Jim vastaa puhelimeen.
- Mä tarviin sun apuas, jotta saan Atesta kuvia. Tuu pitää sitä kiinni, oon takapellolla. Sinna vastaa ja rapsuttaa Attea samalla kädellä millä pitää narusta kiinni.
- No joo, me tullaan iha just. Jim tokaisee ja lyö sitten luurin korvaan. Sinna pistää puhelimensa taskuun ja jää odottamaan poikaa apuun. Pianhan Jim juokseekin tallilta pellolle ja ottaa Aten narun tytön kädestä. Sinna oli nyt tyytyväinen ja hän sai kymmenittäin hyviä kuvia hoitsustaan, joka härveltämisestä huolimatta poseerasi melkein vahingossa joihinkin kuviin. Taivaalta alkoi ripsiä vettä ja kolmikko menikin talliin, sillä sateella ei kuvia saisi, ainakaan laadukkaita.


- No olitkos tyytyväinen kun isoveikka auttoi? Jim kysyi ivallisesti ja vinkkasi oikeaa silmäänsä. Sinna nyökkäsi hänelle kylmänviileästi, välittämättä pojan asenteesta pikkusiskoaan kohtaan. Sinna pisti Atelle sadeloimen ja laittoi sen takaisin tarhaan, ruuna rupesi piehtaroimaan onnellisena ja Sinnaakin hymyilytti. Hän lähetti äidilleen viestin, jotta tämä tulisi hakemaan hänet ja ehkä myös Jiminkin jos poika vielä malttaa kotiin lähteä.