Tallin uusin parivaljakko, Kata ja Demsi, olivat sopeutuneet hyvin tallin arkeen. Kata oli tutustunut äkkiä koko tallin porukkaan, eikä Demsikään enää vouhkannut suunnasta toiseen kuin päätön kana.
Kata lappasi lantaa kottikärryyn hikipisarat otsalla valuen, samalla kun itikat ja kärpäset ahdistelivat häntä ja muita tallissa olevia. Tyttö pyyhkäisi pisarat otsallaan ja nojasi talikkoon hetken aikaa, jottei lämpöhalvaus iskisi. Vaikka hänellä oli vaatteina Gina Tricotin ohut toppi, mustat caprit ja joskus valkoiselta näyttäneet tennarit, oli 25 asteen kelillä aika kuuma.
- Helvetti mä kuolen kohta, jos en saa juomista, Kata tokaisi ja lähti hakemaan juomapulloaan tallihuoneesta. Tallihuoneen sohvalla istui Jesper putsaamassa mustia suitsia sienellä ja saippualla.
Jesper oli Routavaarassa se komea nuorukainen, joka kulki kesäisin ilman paitaa ja jota tallitytöt tapittivat silmät suurena, kuolavana valuen suupielestä. Jesperillä, tutummin Jepellä, oli aina hienot merkkivaatteet(Jack&Jones, Hugo Boss, Lacoste tms.) ja Jepen vanhemmilla oli varaa ostaa pojalleen aina uusimmat puhelimet, sekä hienoimmat varusteet hänen hevoselleen Maxille. Jeppe ei kuitenkaan ollut niitä, joilla nousee kusi päähän, vaan hän eli ja oli ihan samalla tavalla kuin muutkin tallilaiset; teki töitä ja piti hyvää huolta valkoisesta puoliverisestään.
Kata oli nähnyt Jepen yhden kerran ollessaan tallilla, sillä poika oli ollut kipeänä juuri sillä viikolla kun Kata ja Demsi saapuivat Routavaaraan. Nähdessään Katan tulevan tallihuoneeseen, Jeppe hymyili ystävällisesti ja tokaisi:
- Vai saatiin lisää hameväkeä tallipihaa koristamaan, sinäkös se omistat sen pähkähullun puoliverisen?
- Kyllä, minä olen sen ylpeä omistaja. Demsi ei ole pähkähullu nyt kun se on sopeutunut tänne, vaikka se alkuviikolla siltä vaikuttikin. Se on parhaista parhain ja voittaa sinun kalliin satiinipyllysi! Kata sanoi aivan vitsillä Jepelle, sillä tyttö tiesi miten kallis ja hieno pojan hevonen oli.
- Ai ruvetaan sitä jo uhittelemaankin, kuulepas tyttö sä tarttet käytöstapoja! Jeppe sanoi ja räjähti nauramaan niin, että suitsetkin tippuivat käsistä putsauksessa käytettävään likavesisankoon.
- Katso nyt mitä sait aikaiseksi, Jeppe ulvahti ja nosti litimärät suitset sangosta ja alkoi kuivata niitä vaaleansiniseen froteepyyhkeeseen.
- Sen siitä saa kun on kömpelö...ja poika, tyttö vastasi pojan ulvahdukseen ja kävi hakemassa juomapullonsa hoitokaapistaan. Hän kulautti puolen litran vesipullon kerralla menemään ja lähti jatkamaan karsinan siivous-urakkaansa. Sillä lyhyellä matkalla Demsin karsinalle Katan mieleen juolahti miljoona asiaa liittyen samaan aiheeseen.
'En huomannutkaan viime kerralla miten söpö Jeppe on, ei Kata etkai sinäkin!? Et voi ihastua tuollaiseen teinien massarakkauteen, karaistu jo!' Karsinalle päästyään Kata oli helpottunut, että siivoaminen antoi hänelle muutakin ajateltavaa kuin Jesper.
Viimeisen paskaläjän kottikärryyn heitettyään Kata lähti viemään kottareita lantalaan, joka oli tallin toisella sivulla, metsässä puiden piilossa. Hänen entisellä tallillaan lantala oli ollut kaikkien näkyvissä tallin vierellä, täällä se oli nätisti "piilotettu" luonnon huostaan. Takaisin tallille tullessaan häntä vastaan käveli Sinna, joka hoiti aktiivisesti Routavaaran vuonista Attea.
- Hei Kata! Vietkö ne kottarit Aten karsinalle, ku aattelin siivota sen ennen ratsastusta? Sinna kysyi ja kiristi korkealla liehuvaa poninhäntäänsä. Kata vastasi myöntävästi ja kävi viemässä kottarit Aten karsinan eteen, ennenkuin nappasi Demsin karsinalta riimunnarun ja lähti hakemaan ruunaa tarhasta.
Ruunikonvärinen puoliverinen nosti päänsä ruohomättäältä huomatessaan omistajansa kävelevän tarhaukselle. Se hirnahti, otti ison loikan eteenpäin ja ravasi tarhan portille korvat hörössä.
- Oho, sinäpäs olet hyvällä päällä tänään, Kata sanoi ja silitti Demsin turpaa laitettuaan riimunnarun päitsiin kiinni. Hän talutti ruunan talliin ja pisti sen kiinni karsinan kaltereihin hoitamisen ajaksi. Kata otti ranteeltaan pompulan ja kietaisi pitkät tummat hiuksensa pikaiselle nutturalle, jotta ne eivät olisi silmien tiellä hevosta hoitaessa. Sitten hän meni tallihuoneeseen ottamaan hoitokaapistaan Demsin suitset, satulan ja hoitopakin. Tallihuoneessa istuskelevat Jeppe ja Jim rupattelivat kovaan ääneen keskenään, sivukorvalla Kata kuuli kun he puhuivat tulevasta kilpakaudesta ja upeannäköisistä kilpahoitajista. Salaa tyttö hymyili poikien puheenaiheille, tyttöjä tyttöjä...
Kata harjasi Demsiä pitkin reippain vedoin, kunnes ruuna oikein kiilsi puhtauttaan. Tyttö kävi vielä pehmeällä harjalla läpi sen jalat ja pään, huolellisesti kuten aina. Demsi seisoi paikoillaan nauttien saamastaan huomiosta, sen alahuuli lörpötti ja silmät olivat puoliummessa, toinen takajalka roikkui rennosti muiden kolmen pitäessä hevosta pystyssä. Kata taputti hevostaan ronskisti kaulalle, jolloin Demsi heräsi unenomaisesta tilastaan ja oli taas oma höselö itsensä. Se alkoi steppailemaan puolelta toiselle, odottaen että Kata varustaisi sen ja nousisi selkään. Sen sijaan se saikin kuulla noottia häsläämisestään, sillä Kata ei ollenkaan pitänyt turhasta häsläämisestä:
-
Voitko vittu nyt rauhoittua, senkin kärpästen syömä kanttura! Kata huudahti kovaan ääneen, kunnes tajusi että karsinan edustalla Jesper seisoi katsomassa tytön tekemisiä. Poika naurahti pilkanomaisesti ja oli lähtemässä jo pois, kunnes tokaisi omahyväisellä äänellä:
- Vai näin niitä hevosia teilläpäin moititaan. Minun satiinipyllyni ei pidä tuosta äänenkäytöstä, joten voisitko komentaa hevostasi hieman hiljaisemmalla äänellä, jottei omani hermostuisi?
- Hahah Jesper, minäkin sinua, Kata sanoi ja kumartui hoitoboksille. Kumartuessaan ja noukkiessaan suojia isosta hoitoboksista, Demsi päätti antaa Jepelle vielä lisää pilkanaihetta: Vekkulimainen ruuna nappasi omistajansa nutturasta kiinni ja riuhtaisi oikein kovasti. Kata säikähti ja tunsi kivun päänahassaan, kunnes tajusi sen olevan hänen hevosensa. Taas tytöllä alkoi keittää.
- Ai helvetin perkele saatana, Demsi tuo oikeesti sattui! Kata huudahti ja läppäisi ruunikkoa kaulalle.
Jeppe katseli tapahtumaketjua vierestä ja alkoi nauramaan maha kippurassa, hänestä Demsi oli tehnyt aivan oikein ja kehuikin ruunaa ärsyttääkseen Kataa vielä vähän lisää.
Kata ei enää jaksanut välittää pojan kommenteista vaan laittoi suojat Demsin jalkaan, ja ryhtyi sitten virittelemään suitsia sen päähän. Suitsien laiton jälkeen tyttö heitti satulan selkään, suoristi huovan, kiristi vyön ja laittoi kypärän päähän. Sitten hän talutti hevosensa tallipihalle ja nousi sutjakalla hypyllä selkään. Napakat pohkeet annettuaan Kata suuntasi hevosensa kentälle päin, jossa aikoi ratsastaa ekaa kertaa Routavaarassa. Alkulämmittelyinä Kata teki paljon voltteja ja kolmi- sekä nelikaarisia kiemurauria, jotta Demsin kaulalihakset vahvistuisivat entisestään. Sitten hän alkoi keskittyä täydelliseen peräänantoon; hieman pohkeita, paljon puolipidätteitä ja istunta suoraksi.
Demsi kaarsi kaulansa ja alkoi käyttämään selkäänsä kävellessään, jonka ansiosta parivaljakko oli upea näky. Ratsastukseen keskittynyt Kata ei huomannut, että Jesper ja Sinna olivat tulleet istumaan kentän reunalle. Kumpikin katselijoista keskustelivat ratsukon menosta, lähinnä kehuja vaan. Ratsukko siirtyi hallittuun kevyeeseen raviin peräänannossa ja monenmoisten kiemuroiden jälkeen vauhti kiihtyi laukaksi. Kata tunsi kuinka Demsi jännittyi vauhdin noustessa, joten hän itse yritti olla rauhallinen vaikka hevonen oli kireä kuin viulunkieli. Jos 160cm möhkäle alkaisi nyt pukitella, kun Kata oli jo valmiiksi väsynyt, hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia pysytellä selässä. Katakin jännittyi Demsin vuorovaikutuksesta ja sieltä se tulikin, ensimmäinen pukki joka oli vielä pieni verrattuna jatkossa tuleviin jos Kata ei saisi Demsiä hallintaansa. Tyttö kiristi äkillisesti ohjia ja iski pohkeet kylkiin, jotta Demsillä ei olisi aikaa miettiä pukittelua. Ruuna ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, vaan heitti toisen ja kolmannenkin pukin, kuin ihmeen kaupalla Kata pysyi ison hevosen peränheittämisissä kyydissä. Neljännen pukin jälkeen tytön tasapaino kuitenkin petti ja hän lensi komeassa kaaressa maistelemaan kentän hiekkaa. Ylpeä ruuna lähti laukkailemaan pitkin kenttää pukkisarjoja heittämällä ja iloisesti hyppelemällä.
Kentän laidalla istuneet Jeppe ja Sinna juoksivat katsomaan miten Kata voi. Jeppe puhdisteli juuri maasta nousseen ratsastajan vaatteita ja Sinna kyseli kaikkea huolestuneena hänen voinnistaan.
- Hei mä oon ihan okei, mut toi mun hevonen ei. Olis pitäny juoksuttaa sitä ennen ku nousen ekaa kertaa täällä selkään, arvelinkin että näin tapahtus mut ihanpa sama. Mikään ei murtunu eikä kukaan kuollut, kaikki on hyvin, Kata sanoi ja kolmikko lähti saartamaan vapaudesta hullaantunutta hevosta jotta se saataisiin kiinni. Pian Sinna pitelikin jo ohjista, kunnes Kata nousi takaisin satulaan ja otti ohjat omiin käsiinsä. Hän suoritti Demsillä vielä loppuverryttelyn ja vei sitten yhä energisen ruunan talliin. Sinna tarjoutui auttamaan Kataa, sillä ei itse voinut ratsastaakaan Aten ontumisen takia.
- Voi jos se onkin paha ontuminen tai jos Atte ei enää pystyskää kävelee tai kantaa ketään selässään tai jos se pitää tappaa tai jotain muuta kauheeta tapahtuu! Sinna höpöttää pikavauhtia samalla kun ottaa varusteita pois Demsiltä.
- Rauhoitu höpsö, Atte on vain kompuroinut jossain ja reväyttänyt lihaksensa. Pian se on taas oma itsensä ja pääset ratsastamaan sillä, tuskin sillä viikkoakaan menee kun se paranee. Kata vastasi ja hymyili salaa Sinnan ylihuolehtivalle asenteelle.
- Niinno..Joo ehkä mun ei kannattas olla tämmönen pessimisti. Mun elämänkuva on joskus vähän turhankin synkkä. Sinna sanoi ja pisti naamalleen tekosurkean ilmeen, joka mitä ilmeisimmin kuvaili hänen elämänkuvaansa.
- Sitähän minäkin. Hei minä lensin juuri hevoseni selästä, enkä ole paniikissa menossa sairaalaan jos vaikka jokin luuni katkesi tai hammas lohkesi! Kata vastasi ja purettuaan Demsin Sinnan kanssa, tytöt menivät kummatkin tallihuoneeseen jossa heitä odotti Adriana, Amanda ja Jesper.
- Hei Kata, kuulin juuri lennostasi! Tiedätkö mitä? Koska olet uusi tulokas, saat tämän kerran anteeksi mutta ensi kerralla kun lennät niin sinun täytyy tehdä kymmenen punnerrusta. Se on ollut tämän tallin perinteenä jo muutaman vuoden, Adriana sanoi esittäen samalla tekevänsä punnerruksia.
Kaikki puhkesivat iloiseen nauruun, myös kireällä tuulella ollut Kata. Adriana tarjosi kaikille limsapullot ja alkoi sitten selittämään tulevista valmennuksista ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti