#3 Love and horses

Aurinko paistoi kirkkaalta taivalta, kun aamutallilla työskentelevät Jim ja Saija siivosivat tallin karsinoita yön jäljiltä. Suurin osa polleista käyskenteli jo tarhassa, kun tallipihaan kaarsi valkoinen Volvo. Autosta hyppäsi Santtu, kantaen isoa tallilaukkuaan. Tyttö moikkasi autossa istuvalle kuskille ja käveli sitten tallihuoneeseen, jonne laittoi laukkunsa. Hänen mustat hiuksensa olivat laitettu kauniisti ponihännälle, kuten aina hänen tullessaan tallille.

Jim oli siivoamassa karsinaa, kun Santtu tuli paikalle, halasi poikaa ja moiskautti mojovan suukon tämän poskelle. Poika vastasi suukkoon kunnon suudelmalla ja halauksella, onnellinen pari kun olivat. Viereisessä karsinassa hääräävä Saija tuhahti, sillä oli hieman kateellinen onnekkaalle Santulle joka oli napannut komean tallipojan hänen nenänsä edestä. Onneksi Santtu lähti pois tuosta lemmenboksista hoitamaan hevostaan, sillä Saija ei olisi jaksanut yhtään enempää katsella tai edes kuunnella parin lepertelyä toisilleen. Hieman ärsyyntyneenä äskeisestä tyttö alkoi lappaa kahta kauheampaa vauhtia lantaa kärryihin, kunnes oli jo valmis siirtymään seuraavaan.

Kello alkoi lähestyä jo kymmentä, kun tallille saapui Katarina sekä joku hänen pienikokoinen kaverinsa. Kata tuli ystävänsä kanssa tallille ja moikkasi kaikkia iloisesti matkalla tallihuoneeseen. Pienikokoinen tyttö seurasi Kataa kuin hai laivaa tallihuoneeseen, kantaen käsissään kypärää ja ratsastussaappaita.
- Onko tuo tyttö tulossa tänne ratsastamaan? Saija huikkasi Jimille, joka oli myös vaihtanut jo seuraavaan siivottavaan boksiinsa.
- Joo, jos oikein muistan nii toi on Katan pikkusisko Kiira. Se ratsastaa välillä ain Demsillä, niin ainakin Kata mulle sano. Mihinköhän Santtu meni? Mul ois sille asiaa, Jim vastasi ja jatkoi kuumeisesti karsinan siivoamis-urakkaansa.
- No en tiiä eikä kiinnosta, Saija sanoi matalalla äänellä. Kateellista tallityttöä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, minne Jimin pikku kultamussikka oli perseensä tunkenut. Saija vain toivoi, että Santtu tippuisi syvään kaivoon ja pysyisi siellä.

- Onko Demsi ulkona? Kata huikkasi Jimille tullessaan tallihuoneesta.
Jim vastasi myöntävästi, joten Kata ja Kiira lähtivät ulos hakemaan ruunaa takaisin sisälle. Pian kumpikin palasi iloisesti rupatellen, ja Kata pisti Demsin käytävälle kiinni. Tyttö pisti hiuksensa ponnarille ja passuutti sittemmin pikkusiskonsa hakemaan Demsin hoitoboksin, satulan ja suitset. Kuin ihmeen kaupalla pieni tyttö selviytyi kanto-urakastaan, tytöt alkoivat yhdessä tuumin harjata ja paijailla Katarinan komeaa hevosta. Betonilattia kopsui, kun talliin astui Jeppe ja narun päässä hänen ruunansa Max. Poika pisti hevosensa pesupaikalle kiinni, tervehti muita läsnäolijoita ja alkoi sitten hoitamaan hevostaan.

Tallissa oli tunnelmaa, kun työntekijät siivosivat karsinoita ja hevosenomistajat hoitivat omia ratsujaan kuntoon ratsastusta varten. Silloin tällöin talli täyttyi puheensorinasta, kun porukka vaihteli kuulumisiaan viime päiviltä sillä esimerkiksi Saija ei ollut ollut tallilla pitkiin aikoihin lomansa vuoksi. Kaikki olivat hyvällä päällä, jopa vihreänä kateudesta ollut Saijakin hymyili kuten aina yleensäkin. Pian olivat tytöt Demsin kanssa valmiita ja Maxkin alkoi olla puhdas ja varusteita vaille.

Kata talutti Demsin ulos tallista, Kiira tuli perästä ja viritteli kypäräänsä päähän. Kentällä ollessaan Kata punttasi Kiiran ja talutti häntä Demsillä muutaman kierroksen kunnes päästi tytön ohjaamaan hevosta itse.  Kata siirtyi kentän keskelle ja neuvoi tarpeen tullen Kiiran ratsastusta, ihan kuin jokin wannabe-ratsastuksenopettaja. Isosisko tunti kuitenkin ylpeyttä, että sai auttaa pikkusysterinsä ratsastusharrastuksessa eteenpäin. Kiira ei ollut kovin kokenut, reilu puolen vuoden aktiivisen ratsastuksen jälkeen tyttö oli ilmoitettu Helppo C-luokkaan entisellä tallillaan jossa tuloksena oli hylkäys. Tästä Kiira oli loukkaantunut todella pahasti ja alkoi treenata entistä enemmän, vanhempien rahatilanteen takia oma poni ei ollut mahdollinen, mutta hän sai aina tarvitessaan lainata isosiskonsa hevosta.
- Ota ohjia vähän napakammin käteen, ettei kaikki ohjeet tule pelkästään pohkeista. Demsi menee nyt vähän turhan kovaa, joten anna puolipidätteitä. Sitten kun saatte rauhallisen käynnin niin voit siirtyä harjoitusraviin, Demsin harkkari ei pomputa kuten Silosen tallin heppojen.
- Onks tää nyt hyvä vauhti? Kiira sanoi epävarmalla äänellä ja nosti käynnistä raviin saatuaan sisareltaan myöntävän vastauksen. Demsistä huomasi heti, että ratsastajana ei ollut taitava Katarina, sillä ruunan askeleet olivat epätasaiset eikä se asettunut suuntaan tai toiseenkaan. Meno ei ollut kovinkaan kauniinnäköistä, mutta Kiira oli todella tyytyväinen saadessaan Demsin kulkemaan halutusti. Kata antoi pikkusisarensa humputella Demsillä mielensä mukaan, melkein tunnin ratsastuksen jälkeen hän kuitenkin käski tytön tulla alas selästä.

- Näitsä miten hienoi me oltiin? Demsi on ihan huippu, se ansaitsee kyl ainaki sata porkkanaa! Kiira selitti innoissaan taluttaessaan Demsin vasta siivottuun karsinaan. Tytöt riisuivat yhteistuumin ruunalta varusteet ja veivät ne paikoilleen. Kiira jäi vielä paijailemaan Demsiä karsinaan, kun Kata meni tallihuoneeseen istumaan sohvalle. Huone oli ihan tyhjä, sillä kaikilla oli jotain tekemistä hevostensa tai tallihommien parissa.
- Aah vihdoinkin yksin hiljaisuudessa...Kata tokaisi itselleen ja avasi punaisen Coca Cola-tölkin. Hän otti muutamat kunnon hörpyt kunnes siirtyi tallikassilleen katsomaan itselleen vaihtovaatteita. Kirkkaassa auringonpaisteessa seisottuaan hän oli hikoillut enemmän kuin tarpeeksi, joten vaatteiden vaihto olisi tarpeen. Kirkkaan oranssi gina tricotin toppi ja harmaiden tallikollareiden sijaan muodikkaat farkkushortsit. Kata meni vaahteitaan vaihtamaan vessaan, josta kuuli selvästi kun joku avasi tallihuoneen oven ja lösähti sohvalle.

- Oikeestiko?! Sanoko se mun Jimiä söpöks? Mikä ämmä, kyl mie joskus sille opetuksen annan, ei muitten miehiä ihan tollain vaan ruveta kehuun. Puhuja oli Santtu, sillä kukaan muu ei puhuisi noin röyhkeästi tallilaisten selän takana kuin hän. Tyttö ilmeisesti puhui puhelimessa jonkin luokkakaverinsa kanssa, joka on myös Katan kaveri. Kata tunnisti heti kenestä Santtu puhui, sillä viime viikolla tyttö oli kehunut Jimiä söpöksi kaveriporukassa ja nyt ilmeisesti Santtu on kuullut siitä.
- Ite oot ämmä..Kata kuiskasi itselleen vessassa. Hän jäi vielä vähäksi aikaa sinne, jos Santtu puhuisi vaikka lisää hänestä tai hänen kavereistaan, mutta tyttö oli jo lopettanut puhelunsa. Kata avasi oven, hymyili tekopirteästi Santulle ja meni sitten talliin katsomaan että Kiira oli hengissä Demsin karsinassa.

Kun Kata pääsi Kiiran luo, hän alkoi selittää mitä Santtu oli puhelimessa puhunut ja miksi, sillä jollekin hän halusi pahan mielensä purkaa. Ei hän halunnut olla se ämmä, joka kehuu muiden poikaystäviä. Luulisi Santun olevan ylpeä siitä, että muutkin ajattelevat Jimin olevan söpö, mutta hän vain suuttuu siitä. Ei Jim ole mikään tavara, jonka Santtu voi omia ihan täysin itselleen, mutta se taitaa olla epäselvää Santulle....

// Sori lyhyt ja tönkkö, ens kerralla parempi. //